Varikkokeskustelut
23.11.17 - klo:07:46 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset:
 
   Etusivu   Ohjeet Haku Kirjaudu Rekisteröidy  

Sivuja: 1 [2]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Säännöt 2018 Lajiryhmän kommentteja 2  (Luettu 2463 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Ceriffi 450
Kunniajäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 113


Jäärata on nastaa!


« Vastaus #20 : 28.10.17 - klo:16:30 »

No niin. Nyt on saatu vastauksia.

Eli aika-ajossa on voimassa keltaisen lipun säännöt. Millä sitä valvotaan, kun se on kilpailuissakin ollut vähän heikkoa. On oikeastaan mahdoton tuomita, että hidastiko joku siellä vai ei. Todellisuus ja teoria eroaa näissä hommissa aika paljon toisistaan. On tosi hieno ajatus, että kaikki sitä tottelisi, mutta ei se vain niin mene. Kolmas ja viimeinen kierros menossa ja keltainen lippu yhdessä kurvissa, moniko jättää pilaamatta kierroksensa?

A-luokkaan nousseet ajajat ovat kaukana muiden takana sen takia, että ei ole ajettu harjatulla.. Paraneeko asia sillä,että laitetaan heidät nyt ajamaan lisää harjaamattomalle? Ratkaisu mun mielestä tuohon olisi se, että treenattais harjatulla radalla, joka vaatii aktiivisen ja osaavan harrastajaporukan. Kuten väitettyä, kilpailuissa tapahtuu vain vähän oppimista, niin silti sääntöjä muutetaan siihen suuntaan, että sielä treenattais harjatulla ajamista? Eikö olisi parempi, että ne jotka ovat jo nousseet A:han saisivat mahdollisimman paljon kokemusta harjatulla radalla ajamisesta, ja nimenomaan kilpailutilanteessa? Ainakin itsellä sitä kehitystä on tapahtunut juurikin kilpailujen ansiosta. Sielä treeneissä voi olla ihan kuningas, mutta kun lyödään numerot pyörään ja sytytetään vihreä valo niin se on aivan eri asia. Itse ajaisin mielummin sellaisessa lähdössä missä voi saada pisteitä, kuin sellaisessa jonka voittaja on kuudestoista.

Siitä olen samaa mieltä, että kehittyminen vaatii paljon harjoittelua ja on hyvä treenata nopeampien kanssa.

Niclakselta tulikin tuossa hyvä kommentti, että harjatuista B-luokan kisoista noustaan harjaamattomaan A-luokkaan.

Ja nuo mediahommat.. Onko jossain jäänyt jutut tekemättä sen takia, että on pitänyt odottaa kilpailun päättymistä liian kauan. Veikkaan, että se asia ei tuolla muutu.

Hyvällä radalla tilanpuutetta ei juuri ole edes ensimmäisellä kierroksella. Kapealla radalla sitä on joka kierroksella ja ihan jo itsensäkin kanssa.

En oikein näe kilpailun järjestäjänkään näkökulmasta hyviä asioita tässä. Lajiryhmällä on mestaruuksia, se tiedetään. Montako järjestettyä kilpailua on?

Tämän enempää en väitä vastaan. Ei ole oikein, että harrastajat joutuvat väittelemään lajiryhmän kanssa, eikö niiden pitäisi tehdä yhteistyötä..

« Viimeksi muokattu: 28.10.17 - klo:16:55 kirjoittanut Ceriffi 450 » tallennettu
Wehnä
Pro
****
Poissa Poissa

Viestejä: 60

Lajiryhmän jäsen


« Vastaus #21 : 28.10.17 - klo:16:43 »

B450 ja odotus häiritsee. Ratahan kestää kyl hyvänä.

Totta odottelua tulee muutama tunti. Ei ole kivaa, uskon. Kokonaisuuden kannalta on parempi, että muutamat ajajat odottaa kuin että yritämme saada yleisön odottamaan päivän huipentumaa.
tallennettu

Wehnä
Pro
****
Poissa Poissa

Viestejä: 60

Lajiryhmän jäsen


« Vastaus #22 : 28.10.17 - klo:16:52 »

No niin. Nyt on saatu vastauksia.

Eli aika-ajossa on voimassa keltaisen lipun säännöt. Millä sitä valvotaan, kun se on kilpailuissakin ollut vähän heikkoa. On oikeastaan mahdoton tuomita, että hidastiko joku siellä vai ei. Todellisuus ja teoria eroaa näissä hommissa aika paljon toisistaan. On tosi hieno ajatus, että kaikki sitä tottelisi, mutta ei se vain niin mene. Kolmas ja viimeinen kierros menossa ja keltainen lippu yhdessä kurvissa, moniko jättää pilaamatta kierroksensa?


Hyvä huomio ja tätä mekin mietimme kokouksessa. Vielä ei ole kokemusta kuinka paljon väki kaatuilee aika-ajoissa. En usko, että tulee ongelmia. Jäällä riskirajalla ajaminen ei ole nopein tapa edetä. Tärkeintä on välttää virheitä. Näin ollen oletan, että kaatumisia ei tule usein.

Kun joku kaatuu ja jää radalle, niin tapahtuma pitää keskeyttää punaisella lipulla. Tarpeen vaatiessa aika-ajoja jatketaan kun tilanne selvä. Käytännön kokemukset varmasti vaikuttavat miten ohjeistusta hienosäädetään.

Joskus aikanaan ajettiin karsintaerät ja muutama ajaja jätettiin ulos loppukilpailusta. Siihen verrattuna aika-ajo on huomattavasti parempi ratkaisu.
tallennettu

Wehnä
Pro
****
Poissa Poissa

Viestejä: 60

Lajiryhmän jäsen


« Vastaus #23 : 28.10.17 - klo:17:13 »


A-luokkaan nousseet ajajat ovat kaukana muiden takana sen takia, että ei ole ajettu harjatulla.. Paraneeko asia sillä,että laitetaan heidät nyt ajamaan lisää harjaamattomalle? Ratkaisu mun mielestä tuohon olisi se, että treenattais harjatulla radalla. Joka vaatii aktiivisen ja osaavan harrastajaporukan. Kuten väitettyä, kilpailuissa tapahtuu vain vähän oppimista, niin silti sääntöjä muutetaan siihen suuntaan, että sielä treenattais harjatulla ajamista? Eikö olisi parempi, että ne jotka ovat jo nousseet A:han saisivat mahdollisimman paljon kokemusta harjatulla radalla ajamisesta, ja nimenomaan kilpailutilanteessa? Ainakin itsellä sitä kehitystä on tapahtunut juurikin kilpailujen ansiosta. Sielä treeneissä voi olla ihan kuningas, mutta kun lyödään numerot pyörään ja sytytetään vihreä valo niin se on aivan eri asia. Itse ajaisin mielummin sellaisessa lähdössä missä voi saada pisteitä, kuin sellaisessa jonka voittaja on kuudestoista.



Siinä olen samaa mieltä, että parhaiten oppii kun pääsee harjoittelemaan A-finaalia vastaavissa olosuhteissa. Kannustan kerhoja hakemaan ympäristölupaa harjoitusradoille ja kehittämään toimintaa niin että harjoitukset voidaan ajaa kilpailuja vastaavissa olosuhteissa. Parissa reenipäivässä ajaa helposti enemmän kuin koko kauden kilpailuissa.

A-finaaliin pääsy ei ole itsestäänselvyys, eikä pidäkään olla. Kiva olisi, että kaikki sinne pääsisi mutta kun kaikki ei vaan sinne mahdu. A-finaali tulee olemaan erittäin kovatasoinen lähtö ja tasoerot pieniä. Kaikki A-finaaliin pääsijät voivat olla tyytyväisiä omaan suoritukseen. Haluamme, että A-finaalissa kaikilla on tilaa näyttää osaamisensa.
tallennettu

Wehnä
Pro
****
Poissa Poissa

Viestejä: 60

Lajiryhmän jäsen


« Vastaus #24 : 28.10.17 - klo:17:24 »

Ja nuo mediahommat.. Onko jossain jäänyt jutut tekemättä sen takia, että on pitänyt odottaa kilpailun päättymistä liian kauan. Veikkaan, että se asia ei tuolla muutu.



Tästä olen täysin eri mieltä. Monestiko olette nähneet toimittajia haastattelemassa ja kuvaamassa maaliintulijoita päivän toisen lähdön jälkeen? Sanoisin, että harvoin. Koko tapahtumassa on toimittajia nähty liian harvoin. Mielestäni kisat ovat medialle niin hankalia, etteivät toimittajat jaksa tulla edes paikalle.

Käytännössä kuvat otetaan ensimmäisistä lähdöistä ja toimittajat soittaa perään jos muistavat tai saavat ajajia kiinni. En usko, että tämä ainakaan parantaa jääradan mahdollisuuksia kun lehdissä jaetaan palstatilaa. Kun jutut on nopeasti tehty ja kuvat otettu todistusaineistoksi niin juttujen on paljon todennäköisempää tulla julkaistuksi näkyvästi.

« Viimeksi muokattu: 28.10.17 - klo:21:50 kirjoittanut Wehnä » tallennettu

Ceriffi 450
Kunniajäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 113


Jäärata on nastaa!


« Vastaus #25 : 28.10.17 - klo:17:27 »

Tätä juuri tarkoitin. En ole nähnyt toimittajia kisoissa. Jotain muuta tarvitaan parantamaan kyseistä asiaa.
tallennettu
roippa
Kunniajäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 118


Jäärata on nastaa!


« Vastaus #26 : 28.10.17 - klo:20:02 »

20 vuotta vai liekkö enemmänki sivarit ajoi viimesenä. Aina, eikä kukaan moittinu.
ja aina myös yleisö jäi sitä odottamaan. Oli ääntä ja vaarallisia tilanteita.

Päivää voisi varmaan lyhentää porrastetulla katsastuksella.
joojoo talkoolaisia on vähän ja ne siityy sieltä muualle, mutta varmaan järjestettävissä.

Ja on menty tosi pienellä porukalla.
jopa 3 aktiivia harrastajaa. Silti pidetty rata auki ja joskus jopa sm kisat.

Muutoksia tulee aina ja kaikkia ei voi tyydyttää.
Tekisin itsekin pari pientä viilausta päiväkaavioon, mutta jostain on aina lähdettävä liikkeelle.

Hyvät harrastajat. Treenit on kotipuolessa sitä varten että saa kilsoja tahkota. Kisoissa näytetään omat kyt muille jos niitä on.
Kaikki maksaa se on selvä. Silti vielä halpa harrastus tämä laji on.
miettikää sitä super turbohärpäke sprint huru ukkoa joka ajaa sadan tonnin autolla yhen treenin, ja kaksi vetoa.
yhteensä jopa viisi minuuttia... eikä kukaan valita.
jäärata on tavallaan myös sprinttilaji..

Mont vuosikymmentä ajettiin vain yhdet lähdöt ja oli vaikka piikki erikoismiehiä.
eikä kukaan purnannut.
ja älkää kertoko tänne suuntaan miten tulee kalliiksi ja pitkiksi kisamatkat.
jos hommiin pitää lähteä ei se matkaa katso.

Asennetta ja tahtoa peliin hyvät ystävät.
muutellaan sitten parempaan pienin askelin..
Allekirjoitan toki tässö myös myöhässä tulleen jutun, mutta mikään muutoksissa ei aiheuta teknisyyteen, mikä voisi olla pahasta kesän rakentaneelle.

Ei muutako rattoreita upottamaan..

.timppa
ps. Me on ajettu jo kuukausi jäätä laittomilla piikeillä. (Kalavale(kko)?)
tallennettu
Harri Lahti
Ylläpito
Kunniajäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 432



WWW
« Vastaus #27 : 28.10.17 - klo:20:30 »

Tätä juuri tarkoitin. En ole nähnyt toimittajia kisoissa. Jotain muuta tarvitaan parantamaan kyseistä asiaa.

Mutta ehkä askel parempaan suuntaan? Mielestäni Wehnä perustelee muutoksia hyvin, lajiryhmässä on selvästi mietitty muutoksia tarkkaan. Eli muutoksia ei olla tekemässä vain muutoksien vuoksi.

Itse aloitin jääradalla kilpailemisen vasta 1989, silloin muistaakseni mentiin seuraavasti:
- tuolloin ei ollut a- tai b-luokkia, vaan kaikki oli samalla viivalla aloitteljasta mestariin
- harjoitukset 3 kierrosta / luokka
- karsinnat, yhteislähdöllä, muutama kierros/ luokka
- olikohan 30 vai 40 pääsi loppukilpailuun
- karsiutuneet sai lähteä kotiin samantien
- osallistujamäärältään isoimmassa luokassa saattoi olla n. 60 kilpailijaa tavoittelemassa finaalipaikkaa
- eipä siinä itkeskelty enempiä jos karsiuduttiin

Ihmeteltiin vaan kun eräs meidän kerhon (KonnMK) mestarikuljettaja ja nopea leipuri Hämeenlinnasta jäivät karsintalähdössä lähtöviivalle juttelemaan keskenään ja starttasivat vasta kun muu porukka oli eka kurviin jarruttelemassa. Silti ratkoivat keskenään mestaruuksia..

Tuohon aikaan vaatimukset/säännöt ja etenkin käytännöt ratojen sekä harjausten suhteen olivat nykyaikaan verrattuna vähäisemmät. Tarkoitan sitä että ajettiin joskus melkoisessa puurossa...Hymyilee melkoisessa rännissä..

Sittemmin rajoitettiin kohtalokkaiden onnettomuuksien vuoksi lähtijämäärää kahteenkymmeneenviiteen.
Tuli kuvaan myös kuljettajaluokittelu A / B. Säännöillä alettiin säätelemään ratojen mittoja ja harjauksia.

Syystäkin...

Eli eteenpäin on menty, ja eteenpäin mennään?

Isompiakin muutoksia on tapahtunut säännöissä eikä lajia ole silti pystytty tappamaan Hymyilee
Ei voi olla oletusarvo että kisoja järjestetään vain kilpailijoille, SM-sarjan tulisi olla lajimme näyteikkuna yleisölle, kuten Wehnä totesi aiemmin. Harjoittelu pitäisi tapahtua muualla.

Roippa viittasi osuvasti että erinäköisiä lähtöjä kaivataan yleisön joukossa, miten ne saadaan takaisin?


tallennettu
Ceriffi 450
Kunniajäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 113


Jäärata on nastaa!


« Vastaus #28 : 28.10.17 - klo:20:35 »

Mutta ehkä askel parempaan suuntaan? Mielestäni Wehnä perustelee muutoksia hyvin, lajiryhmässä on selvästi mietitty muutoksia tarkkaan. Eli muutoksia ei olla tekemässä vain muutoksien vuoksi.

Itse aloitin jääradalla kilpailemisen vasta 1989, silloin muistaakseni mentiin seuraavasti:
- tuolloin ei ollut a- tai b-luokkia, vaan kaikki oli samalla viivalla aloitteljasta mestariin
- harjoitukset 3 kierrosta / luokka
- karsinnat, yhteislähdöllä, muutama kierros/ luokka
- olikohan 30 vai 40 pääsi loppukilpailuun
- karsiutuneet sai lähteä kotiin samantien
- osallistujamäärältään isoimmassa luokassa saattoi olla n. 60 kilpailijaa tavoittelemassa finaalipaikkaa
- eipä siinä itkeskelty enempiä jos karsiuduttiin

Ihmeteltiin vaan kun eräs meidän kerhon (KonnMK) mestarikuljettaja ja nopea leipuri Hämeenlinnasta jäivät karsintalähdössä lähtöviivalle juttelemaan keskenään ja starttasivat vasta kun muu porukka oli eka kurviin jarruttelemassa. Silti ratkoivat keskenään mestaruuksia..

Tuohon aikaan vaatimukset/säännöt ja etenkin käytännöt ratojen sekä harjausten suhteen olivat nykyaikaan verrattuna vähäisemmät. Tarkoitan sitä että ajettiin joskus melkoisessa puurossa...Hymyilee melkoisessa rännissä..

Sittemmin rajoitettiin kohtalokkaiden onnettomuuksien vuoksi lähtijämäärää kahteenkymmeneenviiteen.
Tuli kuvaan myös kuljettajaluokittelu A / B. Säännöillä alettiin säätelemään ratojen mittoja ja harjauksia.

Syystäkin...

Eli eteenpäin on menty, ja eteenpäin mennään?

Isompiakin muutoksia on tapahtunut säännöissä eikä lajia ole silti pystytty tappamaan Hymyilee
Ei voi olla oletusarvo että kisoja järjestetään vain kilpailijoille, SM-sarjan tulisi olla lajimme näyteikkuna yleisölle, kuten Wehnä totesi aiemmin. Harjoittelu pitäisi tapahtua muualla.

Roippa viittasi osuvasti että erinäköisiä lähtöjä kaivataan yleisön joukossa, miten ne saadaan takaisin?





Joo varmaan onkin askel parempaan suuntaan, mutta yksistään tuo ei vielä muuta mitään. On muutoksia varmasti mietitty, mutta kyllä pahasti tuntuu siltä, että osalllistumismaksuja tulee huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina, eikä kisajärjestäjillä ole tähän varaa. Täällä on varmasti harrastajien mielipide tullut selväksi muutoksista.
tallennettu
Harri Lahti
Ylläpito
Kunniajäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 432



WWW
« Vastaus #29 : 28.10.17 - klo:21:04 »

Sen noin 15 vuotta mitä olen saanut olla mukana kerhomme jääratakilpailujen järjestelytehtävissä, eivät kilpailijoiden osallistumismaksut ole olleet ainoa tulonlähde järjestäjälle, usein ei myös suurinkaan..

tallennettu
Wehnä
Pro
****
Poissa Poissa

Viestejä: 60

Lajiryhmän jäsen


« Vastaus #30 : 28.10.17 - klo:21:41 »

Tämän enempää en väitä vastaan. Ei ole oikein, että harrastajat joutuvat väittelemään lajiryhmän kanssa, eikö niiden pitäisi tehdä yhteistyötä..


Asia on ymmärretty hieman väärin. Sosiaalinen media toimii vaikutuskanavana TODELLA huonosti. Täällä voi toki purnata asiasta ja vastaavasti lajiryhmä voi tiedottaa asiasta, mutta todellinen vaikuttamisen kanava menee kokonaan toista kautta.

Ainut tehokas tapa vaikuttaa on olla suoraan yhteydessä lajiryhmän jäseneen ja kertoa hänelle näkemykset. Tämä lajiryhmän jäsen vie ajajien toiveen kokouksiin jos kokee ehdotuksen järkeväksi ja  ajaa kuljettajien asiaa, muuta vaikutuskanavaa ei ole olemassa. Täällä netissä tulee vain paha mieli kun mielipiteitä vertaillaan. Lajiryhmä on tehtäväänsä valittu ja tekee varmasti parhaansa lajin edistämiseksi. Sääntöjen teko ei ole demokratiaa kovin laajassa mittakaavassa.

Mestaruuksilla ei lajiryhmätyössä ole mitään merkitystä. Hyvä jos ryhmässä olisi kokemusta kaikilta osa-alueilta (ajaminen, kilpailun järjestäminen jne.). Sillon päätökset ovat varmasti toimivia. Olen tällä hetkellä tyytyväinen lajiryhmän osaamiseen ja ilmapiiriin.

Jäärata on lajina hyvässä nosteessa. Valmistaudutaan kaikki siihen, että kilpailut ovat jatkossakin onnistuneita ja turvallisia tapahtumia.

Kerhojen tulisi esittää omia edustajia lajiryhmään. Heistä tuleva lajipäällikkö valitsee ryhmän ja sitä rataa homma etenee. Some toimii lähinnä opposition vaikutuskanavana, mutta hyvä sekin on olla olemassa niin päätösten toimivuus tulee tarkasteltua kriittisesti.

« Viimeksi muokattu: 28.10.17 - klo:21:51 kirjoittanut Wehnä » tallennettu

Herra 47
Juniori
**
Poissa Poissa

Viestejä: 3


« Vastaus #31 : 29.10.17 - klo:00:28 »

Yritin olla asiallinen


W ä
tallennettu
rossipojat
Jäsen
***
Poissa Poissa

Viestejä: 18


« Vastaus #32 : 29.10.17 - klo:20:56 »

Lainaus Wehnän kommentti 1.10.17:
 "Nämä ovat vain omia mielipiteitä niin kuin Jarmo kirjoitti ja yritän selvittää mitä mieltä ajajat ovat uudistuksesta. Kertokaa siis rohkeasti oma mielipide lähtöjen määrään. Tai kaipaan oikeastaan perusteluja miksi tuplalähtö on parempi.

Alkuun minäkin olin sitä mieltä, että toisessa lähdössä voi yrittää uudelleen jos ensimmäinen menee huonosti. Niin ja saa ajaa enemmän. Nyt muutaman vuoden kokemuksen jälkeen en ole niin innostunut tuplalähdöistä. Ensimmäiset 3-4 kierrosta menee sokkona lumituiskussa. Sitten kun näkee jotain ja voisi alkaa ajamaan kilpaa niin tulee ruutlippu. Ei kiva.

Mä en vaan usko tuohon kahden lähdön konseptiin. Luokkia on kuusi jos 125 -luokka tulee. Kaikki ei millään ehdi ajaa yhden päivän aikana kahteen kertaan. Mun mielestä SM-kisat on tehokas ja lyhyt tapahtuma, jossa mitataan ajajien osaaminen. Varsinaiset kilometrit kerätään reeniradoilla ja kerhokisoissa.

Jos ette kehtaa kirjoittaa tänne niin saa soittaa tai laittaa sähköpostia. Tiedot löytyy www.kvr.fi"

Onko tässä ristiriitaa? Mielipiteet tänne ja se menee väärin??
Hyvä että jäärata on nosteessa kun muissa lajeissa kujettajat vähenee kokoajan, crosscoutrystä hävinny toistasataa osallistujaa, motocrossissa varsinkin 85 c/a ssa todella vähän, mx2 enää reilu parikymmentä,,supermotossa vissiin kato käynyt..ratalajeja en tiedä enkä seurannut kai siellä menee paremmin,,
kunhan tässä ei käy niin että kun kuljettajat ajaa vaan "kotikisat" ei liiku enää aurakalustokaan eikä nykyisinkään taida olla yleisössä montaa joka kiertäis kaikki kisat ja osaavat ulkoa kiinteän ajojärjestyksen, jos näin olisi jää käsiohjelmat ja niiden mainosmyyntikin turhaksi
« Viimeksi muokattu: 30.10.17 - klo:06:44 kirjoittanut rossipojat » tallennettu
Veteraani savosta
Juniori
**
Poissa Poissa

Viestejä: 2


« Vastaus #33 : 04.11.17 - klo:16:20 »

Mielestäni sosiaalisessa mediassa kirjoittaminen on haastavaa ja kokonaisnäkemystä ei pysty muodostamaan vaikka kirjoittaisi kuinka tarkkaan. En tiedä tarkkaan oliko Suomen moottoriliiton lajipäivillä käsitelty jäärataa, mutta se olisi ollut tilaisuutena oikean tapainen näiden sääntömuutosten sekä aikaisempien vuosien analyysien tekemiseen. Sellaisen voisi mielestäni pitää tulevaisuudessa.

Muutaman oman mielipiteeni alle kirjoitan enkä oleta niiden saavan kaikkien lukijoiden kannatusta ja en sitä kaipaakaan. Kokemukseni jääradasta perustuu harrastus mielessä vuodelta 1992 ja kilpailemiseen vuosina 1993-1996, 1998-2004, 2006 sekä sitten viime talven pariin kilpailuun. Joku voi tunnistaa, turha kuitenkaan tälläisiä asioita nimellä alkaa perustelemaan vaan mielipiteeni alla.

Kuljettajan kehitys on useasta eri tekijästä kiinni, eniten halusta ajaa ja asenteesta, jolla harjoittelee ja sitten teknisestä osaamisesta pyörien säätämisessä jne. Mutta korostaisin yhdessä harjoittelun merkitystä, jolloin sovitaan kavereiden ja muidenkin kuskien kanssa harjoittelupaikalla erilaisien harjoitteiden tekemistä. Nopeita kierroksia, osakierros harjoituksia, kiritysajoa, ylipitkiä harjoituseriä ja aina kuljettajia on useampia eikä kuljettajien edes tarvitse olla täysin saman vauhtisia. Lisäksi harjoitusten suunnittelu etukäteen ja harjoittelun onnistuneiden sekä kehitettävien asioiden tunnistamista. Ei jäärata poikkea millään tavalla harjoittelultaa muihin lajeihin vaikkakin talvet eivät mahdollistakaan enää riittävän harjoitusmäärien ajamista ennen kilpailukautta.
Mielestäni olisi hyvä jos jokainen kuljettaja ehtisi noin 20-30 kertaa radalle ajamaan hyvät treenipäivät, jolla saisi ajamiseen tuntuman ja se vaatii kaikkien viikonloppujen sekä ehkä hieman lomienkin pitämistä talvella, talven toki pitää itsessään mahdollistaa harjoittelukauden riittävä pituus.
Nyt keskustelu on kääntynyt osittain kuljettajien vauhdin hakemiseen kilpailuerissä harjatulla radalla, jotta oppii ajamaan kovaa puhtaalla radalla. Mielestäni tuore A-luokan kuljettaja oppii ajamaan puhtaalla radalla kuten ennenkin on opittu eikä lähtöjen järjestyksellä saada kenenkään ajollista suoritusta nostettua aikaisempaa paremmin. Uskoisin pääsääntöisesti vaativan useamman vuoden kokemusta a-luokasta ennen kärkipään sijoitusten saavuttamista, jota tukee määrätietoinen, suunniteltu harjoittelu.
Kaudella 2017 Vieremällä ja Konnevedellä B-luokan lähdöissä ei mielestäni ollut esteitä ajaa hyviä kierrosaikoja, joskin ajolinjojen harjoittelu edesauttaa puhtaan uran ja ulkokaarteen puhtaan alueen hyväksi käyttämistä kilpailutilanteen mukaan.

Kiinnitin myös huomiota nykyisin vallalla olevaan ajotyyliin, jossa ajetaan hyvin suoraviivaisella ja kulmikkaalla ajotyylillä eikä satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta nähnyt ajolinjan vaihtamista erän aikana huomattavasti jouhevampaan vaikka edessä olisikin ollut 3-4 kuskia. Tästä johdattelisinkin asiaani rataprofiilien suosituksiin ja viime talvena ajamistani kisoisa tykkäsin Konneveden kisasta, joka aina ollut suosikkejani mutta en minä mitään pahaa sanottavaa löytänyt Vieremästäkään vaikka rata kului ja sääolot pakottivat veden takia kapeampaan rataan kuin olisi ollut järjestäjien tavoite. Vieremän kisassa pyörää tuli säätää kovempiin jarrutuksiin ja jyrkempiin kaarteisiin ja ajolinjan hakeminen oli todella tarkkaa mikäli halusi pysyä omalla ideaaliajolinjalla, mutta silti ajolinjoja oli jokaiseen kaarteeseen 2-3 eri vaihtoehtoa riippuen miten mutkayhdistelmät halusi viedä läpi. Eri asia sitten onnistuiko se kaikkien kaarteiden osalta, jolloin ajatusta joutuu muuttamaan välittömästi.
Muista radoista en tiedä, kuulin Seinäjoen vauhdikkaasta radasta ja ehkä tulevana talvena pääsen sitäkin kokemaan. Oriveden rataa oikein odotan, jos siellä olisi säilynyt entisajan leveys ja nopeus, jossa ajolinjoja on reippaasti. Hyvä olisi kaikkien kannalta, että olisi erilaisia ratoja ja kyllä jääradallekin kuuluvat tavallaan jarrupatit ja -urat kiihdytyksissä, jotka pistävät kuljettajia väkisin ajattelemaan eri vaihtoehtoja sekä seuraamaan miten edellä oleva ajaa ja pystyisikö siitä oppimaan itsekin.

Aurauskalusto on kehittynyt vuosien varrella ja ajanottokin livetuloksineen on nykyaikaa. Kiinnittäisin huomiota kilpailupaikkojen toimivuuteen sekä katsojakokemukseen (sama kuin asiakaskokemus). Viime talvena nauroin varikolla, kun kovat kilpailijat ja ns.tiimit tai ainakin sen tapaiset olivat aivan levällään varikolla eikä katsojalle ollut mitään infoa eikä katselupaikkoja ollut kuin muutamia upottavia lumikasoja. Onneksi kuulutus pelasi edes jotenkin ja haastatteluja oli osittain. Halutaanko kilpailuista katsojalle kokemus vai ei? Miellellään positiivinen sellainen.
Kilpailupaikalla varikolla tulee olla kärkikuskit lähekkäin tiimiteltoissa tai ilmankin, tiimejä voi olla b-kuskeillakin tai sekaisin, veteraaneja unohtamatta. Palkintojenjako ja haastattelut sekä katsojalle opastus hyville katsomopaikoille sekä grillimakkarat kahveineen lähellä. Tälläiseen kilpailuun voisi pyytää tukijoita, sukulaisia, tuttuja ja jopa anopinkin katsomaan talviurheilua parhaimmillaan. Ei pelkällä lähtöjen järjestyksellä saavuteta katsojakokemusta eikä myöskään sillä, että podium ja suljettuvarikko on tuomariston seuranta-alueella vaan keskeisesti katsojien lähellä. Livetulokset, kuulutus, katsojien ohjaaminen sekä mahdollisien tiimien kutsuvieraille mahdollistettavat kahvi-/ ruokaliput istumapaikkoineen ja saniteettitiloineen antaa mahdollisuuden  onnistuneeseen kokemukseen. Kilpailijatkin varmasti nauttivat siitä myös, että kuulevat kärkikuskien kommentteja ja voihan haastatella katsojiakin mikä jäi mieleen. Mielikuvitus on vain rajana (talkooväki on rajallinen) mitä kisoissa voi olla.
Nyt en näe arvoa jääratasarjalla, jotta se saisi sarjan käsittävää sponsoria, kannattaisi tehdä jääratasarjasta kausivideota, houkutella katsojiksi omia tukijoita "extremekokemuksella", pyytää läheisiä pakkaseen seisomaan 150-250km päähän, kun ajan yhden erän koko päivän aikana (voi olla jopa 6 kierrosta tai pari enemmän).

Sitten täysin minun henkilökohtaisen ongelmani on, etten voi ymmärtää miksi veteraania rangaistaan ettei voi ajaa kilpaa nuorempien kuljettajien kanssa kilpailussa vaan se käännetään toisin päin, että a-luokan kuljettaja valloittaa veteraanisarjan. Missään muussa lajissa ei ole ongelma, vaikka veteraanikuljettaja ajaa SM-pisteille ja mielestäni jos näin käy tulee nuorempien harjoitella enemmän ja pyrkiä oppimaan myös kokeneilta kuljettajilta ohituksia sekä ajolinjavalintoja. Ei kukaan veteraani lähtökohtaisesti ole missään lajissa Suomenmestari ja jos on niin sitten lajissa taso on valitettavan alhainen vaikka olisikin tasaväkinen.

Silti toivon jääratakaudesta pitkää, kaikkien kisajärjestäjien puolesta onnistuneita kilpailuja osallistujien kuin katsojien osalta, jääratakuskeille motivaatiota yhteisiin treeneihin ja itsensä haastamista kuljettajana, jota täydentää toimiva kalusto ja huoltojoukot. Ajan ne kisat, eräkierrokset ja luokat mihin säännöt sekä järjestäjät antavat mahdollisuuden, treenaan itseäni parasta aikaa takaisin kuntopohjaltani hyvään kuntoon ja rakennan kalustoa, yhteistyömuotoja sekä suunnittelen miten meinaan päästä takaisin rytmiin eli saan takaisin sitä attackia mitä joskus ollut. Odotan hymyileviä naamoja ja iloisia kisoja!

PS: on minulla hihassa ideoita lajin hyväksi, joista hyötyy kaikki ja niitä odotellessa, osa tulee somessa ja osa on konkreettista tekemistä yhdessä, nähdään...
tallennettu
Sivuja: 1 [2]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: